Mun päässä on pyörinyt nyt parin päivän ajan nää samat lauseet. Niil on tosi suuri merkitys, mut jotenki ne saa mut tuntemaa itteni todella epäonnistuneeksi."Jotenki pitäis vaan oppia näkemään itsessä ne hyvät puolet. Helposti vaan korostaa niitä, mistä ei tykkää. Mitkä vois olla sun niitä hyviä puolia?" En oo pystyny vastaamaan mitään. Tota ei olla tarkotettu pahalla, mut jotenki mä vaa en saa keksinee vastausta. En tiiä mitä mä edes ajattelen. Tuntuu ihan niinku toi olis ollu jonkunlainen vihje siitä että mä korostan mun huonoja puolia liikaa. Toisena puolena tässä on se etten keksi yhtään niitä hyviä puolia itestäni, joten jo pelkkä olemassa oloni tuntuu niin väärältä. Koska jos ei pysty rakastamaan itseään ei pysty rakastamaan muita ja jos ei rakasta muita ei saa myöskään rakkautta puoleensa.
